Blogini täyttää tänään 4 vuotta ja tuskailin tuossa mistä aiheesta kirjoittaisin. Mutta niin kuin aikaisemminkin, niin aihe tulee kuin sitä pyydetään. lueskelin aamulla (taas kerran) facebook- keskustelua eräässä kummitusryhmässä. Keskustelun aloittaja oli vihainen niille ihmisille, jotka tulevat ilkkumaan, kun toinen jakaa omia henkisiä tai mystisiä kokemuksiaan ja korosti, että voi olla myös hyvin pelottavaa ylipäätään kertoa oman tarinansa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Kuka oikeasti voi tulla nauramaa ja arvoteleen jonkun toisen kokemuksia, tärkeintähän on se, että kokija itse kokee tilanteen olevan itselle merkityksellinen. oli kysymys sitten henkisestä tai hengellisestä kokemuksesta, sen voi ulkopuolinen henkilö tyrmätä luonnollisilla selityksillä, mutta parhaillaan tämä kokemus voi silti antaa kokijan elämälle aivan uuden suunnan, usein juuri positiiviseen. Henkiset tai hengelliset kokemukset voivat antaa toivoa, uskoa ja intoa tehdä elämänmuutoksia ...
Tammikuun on vahvaan heräämisen aikaa ja se usein vie henkistä kasvua hyvin vahvasti eteenpäin. Uusi vuosi saa haaveilemaan ja innostumaan unelmien tavoittamisesta. Myös pimeyden taittuminen valonpuolelle joulun ja talvipäivän seisauksen aikaan saa ihmiset näkemään oman elämänsä valoisempana. Moni saattelee projektit loppuun, joten tilaa uudelle synnytetään. Referoidaan mitä on saatu aikaiseksi ja mitä vois seuraavaksi tehdä, ja mitä jäi tekemättä viime vuonna. Puti puti puhdasta! Itse harrasta tammisiivousta. Jouluksi en ehdi koskaan siivota, niin aloitan suursiivouksen vasta uuden vuoden jälkeen ja sille on ihan hyvä syykin, koska alkuvuodesta juhlitaan tytön syntymäpäiviä, niin asunto tulee täyteen sukulaisia, niin siinä on motiivia tarttua luutaan. Ihan fyysisen pölyjen putsauksen lisäksi harrastan myös omaisuuden inventaariota, ns. ”konmaritan”, eli se mikä ei tuo minulle iloa, on asia, josta on aika luopua. Koska minulla on taipumusta varautua aina pahan päivän vara...