Olen tässä viime aikoina kritisoinut ja miettinyt henkisen skenen ilmiöitä. Vaikka henkisyydessä olevat ihmiset väittävät, etteivät he ole uskonnollisia, vaan sanovat usein tulleensa uskonnollisuutta pakoon henkisyyteen, niin on pakko sanoa, että nyt tuntuu, että henkisyys on uskonto siinä missä kaikki muutkin... Ja yhä useampi ei löydäkään paikkaansa henkisyydestä, joka on erityisen vaikea paikka suunnistaa eri ajatusmallien maastossa. Se ns. oman totuuden löytäminen voi olla vaikeampaa kuin moni arvaakaan ja moni väsyy ja kyllästyy ja lähtee etsimään helpompaa ratkaisua muista uskonnoista. Satuin näkemään eilen videon missä henkisyydestä kristinuskoon kääntynyt nainen sanoin henkisyyden harjoittamisen olevan itsekästä ja siksi kääntyneensä kristinuskoon. Aluksi en saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti itsekkyydellä, koska itse ajattelin, henkisyyden pyrkivän aina siihen, että maailma olisi parempi paikka itselle ja muille. Mutta nyt kun asiaa mietin yön yli, niin asia valkeni