Valkoinen peura

Monet lukijoistani tietävät, että kun kirjoitan, niin paneudun usein tiettyyn aiheeseen, jota henkimaailma tuo minulle eteen uudelleen ja uudelleen lyhyen ajan sisällä, eri yhteyksissä ja eri kanavien kautta. Tämä on taas sellainen aihe. Tapaan aina välillä ihmisiä, joita pelottaa. Pelottaa sen vuoksi, että he näkevät ja kuulevat asioita tai joku kiihkouskovainen on pelotellut heitä helvetintulilla. Tätä jälkimmäistä aihetta tulen käsittelemään erillisessä blogipostauksessa enemmän. Tietysti tässä asiassa on huomioitava se mahdollisuus, että jollakulla voi viirata päästä. Mutta olen myös todennut, ettei henkimaailman kykyjä pidä aliarvioida, mutta toisaalta olen myös arkityöni kautta kohdannut monia psyykkisesti sairaita ihmisiä. Kun pitemmän aikaa ihmisiä kuuntelee, niin sen huomaa aika helposti, milloin ei ole kaikki rattaat kohdallaan. Aina se ei ole helppoa, enkä väitä, että olen ihmismielen ammattilainen, et jos epäilen, että nyt ei ole kaikki pähkinät tallessa, niin ohjaan he

  On hauska huomata, kun asiaan vähän perehtyy, niin miten paljon ihmisen käytöstä, kulttuuria ja ajattelutapaa ohjaa monet rituaalit. Osa niistä on meidän mielestämme tyhmää taikauskoa, toiset taas kuolemanvakava kysymys ja pakollinen tarve tehdä. Kuuntelin juuri hiljattain äänikirjana Ari Turusen ”Hyvän ja pahan merkit”. Välillä nauroin itsekseni, kun mietin miten hassujakin alkujuuria nykypäivän ihmisten tavoilla on. Tämä kirja antoi myös selityksen jollekin sanonnoille tai tavoille, jota olin jo itsekseni miettinyt. Voikin lämpimästi suositelle kyseistä kirjaa. Koska työskentelee henkisellä alalla, niin ei voi olla törmäämättä loitsuihin, rituaaliesineisiin ja rukouksiin. Monesti kuulen, että omat energiat pitää suojata, ennen kjuin voi poistua kotoa.😕 Pistikin vähän pohtimaan kuinka tarpeellisia nämä asiat oikeasti ovat vai nousevatko ne tarpeesta poistaa meidän pelkojamme, oikeita tai oletettuja.    Rituaalit ovat ihmisiä varten Monet rituaalit ovat vain meitä ihmisiä