On hauska huomata, kun asiaan vähän perehtyy, niin miten paljon ihmisen käytöstä, kulttuuria ja ajattelutapaa ohjaa monet rituaalit. Osa niistä on meidän mielestämme tyhmää taikauskoa, toiset taas kuolemanvakava kysymys ja pakollinen tarve tehdä.
Kuuntelin juuri hiljattain äänikirjana Ari Turusen ”Hyvän ja pahan merkit”. Välillä nauroin itsekseni, kun mietin miten hassujakin alkujuuria nykypäivän ihmisten tavoilla on. Tämä kirja antoi myös selityksen jollekin sanonnoille tai tavoille, jota olin jo itsekseni miettinyt. Voikin lämpimästi suositelle kyseistä kirjaa.
Koska työskentelee henkisellä alalla, niin ei voi olla törmäämättä loitsuihin, rituaaliesineisiin ja rukouksiin. Monesti kuulen, että omat energiat pitää suojata, ennen kjuin voi poistua kotoa.😕 Pistikin vähän pohtimaan kuinka tarpeellisia nämä asiat oikeasti ovat vai nousevatko ne tarpeesta poistaa meidän pelkojamme, oikeita tai oletettuja.
Rituaalit ovat ihmisiä varten
Monet rituaalit ovat vain meitä ihmisiä varten, eivät useinkaan henkiolentoja varten. Rituaalit ovat tapoja, jotka noudattavat tiettyä järjestystä, tekniikkaa ja omaavat usein historiallisen taustan. Rituaalit poistavat mm. uuden ja tuntemattoman pelkoa, jolloin koemme turvallisuutta siitä, että jokin on tehty aina samalla tavalla tai lähes samalla tavalla ja se on koettu hyväksi tavaksi toimia, eikä sitä kannata lähteä muuttamaan, koska silloin voi sattua jotain ikävää jopa pahaa, kuten jos jättäisit sylkäisemättä oikean olkasi yli, kun näet mustan kissan juoksevan tien yli. Monien rituaalisen taustalla onkin nimenomaan pelko, joka ohjailee tätä toimintatapaa.
Rituaaleja on mm. nimen anto lapselle, saunominen tiettynä saunapäivänä, polttarit, naimisiin meno, hyvän yön toivottaminen, tiettyyn paikkaan meneminen, kun tuntuu pahalta, päiväkirjankirjoittaminen, vainajan siunaaminen hautaan jne. Elämässämme on lukematon määrä erilaisia rituaaleja. Osa niistä tulee juuri kulttuurista ja uskonnosta. Jotkin niitä on perheen tai pienen sisäpiirin välisiä tapoja ja joitakin rituaaleja teemme vain yksilötasolla.
Jotkin rituaalit ovat niin vanhoja, ettemme enää tiedä niiden alkuperää tai niin vanhoja, että ne tuntuvat hassuilta ja ihan järjettömiltä tässä ajassa, vaikka ne ovat tuhansia vuosia sitten olleen aivan päivän selviä asioita sen ajan ihmisille. Eli aika ja maailmankuvan vaikuttaa rituaalien kehitykseen ja tarpeellisuuteen.
Symboliikka sanoissamme ja teoissamme
Rituaalit ovat mukana jokapäiväisessä arjessamme. Ihminen kantaa mukanaan tai pitää kodissaan monia symboleita muistutuksena itselle tärkeistä asioista tai onnen kaluina; tatuoinnit, korut, valokuvat edesmenneistä, lapsuuden rakkain lelu vitriinissä tai pelotellakseen pahat henget pois; unilelu lasten vuoteessa, unisieppari sängyn päällä, tuulikello ulko-oven vieressä yms.
Käytämme usein myös puheessamme monia rituaalisia maneereita toisen henkilön onnen takaamiseksi; ”oikein hyvää päivän jatkoa”, ” toivottavasti kaikki menee hyvin”, ” onnea pääsykokeisiin” yms. Vastaavasti kiroillessamme manaamme pahoja henkijä ja onnettomuuksia luoksemme.
Joskus haluamme taata toiselle ihmiselle hyvän onnen pitkäksi aikaa, kun annamme lahjan jollekin. Kirjoitamme usein syntymäpäiväonnittelukortin ja toivotamme paljon terveitä vuosia lisää, samalla valitsemme saajansa näköisen lahjan eli häntä symboloivan esineen tai valitsemme tiettyjä kukkia, jotka edustavat jotakin tiettyä asiaa kuten esim. yksittäinen rippiruusu jotka toiset kuivaavat muistoksi rippipäivästä.
Mikä tahansa voi olla symbolinen esine tai sana, jos määrittelemme sen mitä tämä asia kulloinkin edustaa.
Intention asettaminen
Olen puhunut ennenkin intention asettamisesta mm. suojaloitsuille, tarot korteille, valolaudalle yms. Kun asetat esineelle tai asialle tehtävän, niin silloin vuodatat siihen oman energiasi ja tämä esine tai asia tietää oman tehtävän ja tietää miten toimia täyttääkseen tehtävänsä.
Esim. kun katson kortteja asiakkaalle, niin kortteja sekoittaessani mietin, miksi näitä kortteja nostan, mihin kysymykseen haluan niiden vastaavan. Kun taas lopetan, kiitän kortteja ja henkimaailmaa vastauksista, sekoitan ja koputtelen kortit, jotta edellisen kysymyksen energiat poistuvat ja kortit ovat valmiit ja puhtaat toimivaan taas, kun seuraavan tarvitsen niitä. Mieheni nauraa aina kun kuulee kopsuttelua tai haistaa suitsukkeita kämpässä, että; ”Jaha..! Taas häädetään pahoja henkiä.”
Lauseet ovat vain lauseita ja esineet vain esineitä, jos niille ei anna syvempää merkitystä. Esim. Apostolinen uskontunnustus on vain loru, joka on opetettu lapsena ja jota on pakotettu lausumaan, koska niin on kirkossa tapana. Jos henkilö ei itse ajattele tai usko näin, niin ei tästäkään ”loitsusta” ole mitään hyötyä, vaan se tuntuu väkinäiseltä ja saattaa jopa alkaa kasvattaa katkeruutta ihmisen sisällä dogmisia uskontojärjestelmiä kohtaan.
Tästä syystä jokaisen on itse asetettava itselleen omat rituaalit, jota ohjaa omat uskomukset ja elämänkatsomukset. Mikään rituaali, rukous tai amuletti ei toimi, jos et ole asettanut sille intentiota eli tehtävää miksi käytät sitä ja mitä haluat sen sinulle tekevän.
Vainajan hautaaminen, hautajaiset ja sen jälkeinen aika. Onko tässä mitään järkeä tai onko tästä mitään hyötyä?
Otin hautajaiset esimerkkirituaaliksi kirjoitustani varten. Miksi rituaaleja pitää olla ja onko niistä jotakin hyötyä?
Itse teen tarjoilijan työtä perheemme pitopalvelussa ja jota kautta olen ollut mukana lukemattomissa hautajaisissa. Näin meediona ajattelen hautajaisten olevan omaisia varten, ei vainajaa, vaikka siunauksen tarkoituksena on raamatullisessa mielessä huolehtia siitä, että vainajalla on kaikki hyvin ja vainaja pääsee taivasten valtakuntaan. Meediona tiedän, että vainajahenki on yleensä omissa hautajaisissaan mukana, ei itsensä, vaan omaisten surun vuoksi. Toki jotkin vainajat kokevat siunauksen tärkeäksi jotta voivat lähteä valoon. Vainaja usein hymyilee omaistensa vieressä onnellisena ja hyvinvoivana, eikä usein olekaan pahoillaan siitä mitä hänelle itselleen kävi. Vainaja seisookin omaisten lähellä tukemassa heitä surussaan. Sanonkin usein;
”Älä sure vainajaa, vaan jälkeen jääviä surevia omaisia.”
Hautajaiset ovat vainajan omaisille osa parantumisprosessia ja irti päästämisen alkusysäys. Kun vainaja on haudassa, kaikki olennaiset käytännön järjestelyt on tehty ja surutyöskentely voi alkaa. Ajan myötä suru helpottaa ja oman elämän eläminen on helpompaa. Monesti suremaan kerkeääkin vasta kunnolla, kun pakolliset toimet hautajaisten järjestämiseen on tehty ja on aikaa käsitellä menetystä.
Vanha tapa on tuoda kynttilä hautapaikalle. Kynttilän sanotaan tuovan valoa pimeyteen. Ennen se ajateltiin tuovan valoa vainajalle ikuiseen, yksinäiseen ja pelottavaan pimeyteen. Tai tuli sytytettiin karkottamaan pimeydessä vaeltavat pahat henget, sillä pimeys väistyy aina valon tieltä, valo valaiseen kodin kaikki pimeimmätkin nurkat. Samasta syystä lapsilla on usein yövalo. Nyt hautakynttilän ajatellaan tuovan valoa omaisten pimeyteen, vellovaan suruun ja kaipuuseen. Karkottamaan pahan olon pois sydämestä. Lopulta kynttilän tuominen jää usein vain tavaksi, jolla ei välttämättä ole sen kummempaa merkitystä, niin on vain tehty aina.
Lyhyesti olen siis sitä mieltä, että mikä tahansa rituaali tai rituaaliesine on hyödytyn, jos sinulle on samantekevää, onko sitä vai ei. Rituaalin voima on sen merkityksellisyydessä. Jos kristinuskon rituaalit ja esineet on sinulle merkityksellisiä, niin ne toimivat. Jos taa jokin ns. muinaispakanallinen rituaali tai esine on sinulle merkityksellinen, niin se on sitä ja se toimii. Tämä on yksilöllinen asia, joten jonkun toisen uskomus tai tapa ei ole silloin väärin.
Onhan toki olemassa uskontoja, jossa rituaaliesineet, loistut, rukoukset ovat hyvin tärkeässä osassa kuten nimensämukaisessa Rituaalimagiassa ja Ortodoksisuudessa. Minusta tämä uskontojen ja rituaalien kirjo, tekee elämästä mielenkiintoisempaa. 😉
Hätähuuto pahaa vastaan
Kuten tuli jo todettua, niin monia rituaaleja käytetään poistamaan pelkoa tai pahaa onnea. Moni ihminen on lähestynyt minua, kun on ollut ongelmia vainajahenkien tai demonisten olentojen kanssa, joten puhun vähän tästäkin aiheesta postauksessani.
Ensimmäiseksi olen neuvonut, että ensin on päästettävä irti pelosta, sillä pelko ruokkii pelkoa. Mikään rukous, kristalli tai suitsuke ei toimi, jos olet pelon lamaannuttama tai vaihtoehtoisesti juokset paniikissa kämppää ympäri ja kämppä on niin täynnä salvian savua, että henki loppuu.
Markkinoilta löytyy, jos minkäkin laista häätöohjetta, jauhetta ja esinettä tähän tarkoitukseen. Mutta kaikki on yhtä hyödyttömiä, jos ei usko niiden auttavaan voimaan tai aseta niille intentiota. Tai onko niillä voimaa ollenkaan, mitä jos se voima onkin täysin itsessä sisällä?
Ihmiset jakaantuvat tässä kolmeen koulukuntaan. Osan ihmisistä on vaikea uskoa mihinkään, jos ei ole mitään mitä he voivat koskettaa, haistaa tai maistaa. Luottamus oman itsensä kykyihin on heikko. Tällaiset ihmiset tarvitsevat rituaaleja ja rituaaliesineitä. Toinen porukka taas on niin vahvasti omassa voimassaan, ettei heidän tarvitse välittää mistään hyökkäyksistä, koska tietävät, ettei heidän energiakenttäänsä pääse mikään matalampi energia, he eivät anna pelolle minkäänlaista sijaa elämässään. Sitten on se kolmas porukka, joka pelaa varman päälle ja tämä on minusta kaikkein suomalaisin piirre. 😄 ”Kuulin naapurilta tällaisen kikan, joten kokeilen/käytän sitä, vaikken välttämättä tarvitsekaan.” Nämä ihmiset suojautuvat ikäviltä asioilta usein visuaalisilla ja mentaalisilla toimenpiteillä sekä polttavat samalla salviaa ihan vaan fiiliksen vuoksi.
Itsekin lukeudun tähän, pelaan varman päälle porukkaan. Kun puhdistan kämppäämme huonoista energioista, niin teen sen visuaalisesti, laitan hyvää meditaatio musaa ja poltan suitsukkeita, koska se tuo kivan fiiliksen ja auttaa keskittymään, vaikka tiedän, että pärjään ilman näitä kahta viimeistä.😊 Käytän myös kristalleja, mutta minulle ne on lähinnä kauniita sisustuselementtejä, jotka tuovat kivan fiiliksen tilaan kun teen henkistä työtä. Tämä ei ole väärää kristallien käyttöä, eikä ole sekään, että ottaa kiven käteen silittää sitä kuin linnunpoikasta ja juttelee sille. Jokainen tyylillään. 😊
Häätäessäni demonisia olentoja ja auttaessani vainajahenkiä valoon opin, että tärkein voimavarasi on aina sinä itse. Sinun pitää ammentaa rohkeuttaa sisältäsi ja sanoa jämäkästi; "Mene pois! Minuun et pysty! Sinulla ei ole valtaa minuun, sillä valo on vahvempi kuin pimeys."
Tämän lisäksi tärkeimpiä voimavarojasi on luottamus valonmaailman apuun. Luottamus tulee ajan kanssa, kun kokemusta kertyy. Koska itse näen valonauttajat ja enkelit kanssani näissä ns. valonsoturintehtävissä, niin minun on lähtökohtaisesti helpompi luottaa siihen, että he varmasti auttavat tarvittaessa.
Laitan tähän vielä lopuksi oman kehittelmäni metodin oman kodin suojaamiseen: https://seuraavalkoistapeuraa.blogspot.com/2022/05/kodin-suojaamisen-metodi.html
Lopuksi
💓 Jos joku hyötyi kirjoituksestani, niin kirjoitukseni tuotti tulosta ja se täytti tehtävänsä.💓
Tervetuloa toistenkin lukemaan blogiani. Uusi blogipostaus ilmentyy yleensä 1 kerran viikossa. Parhaiten pysyt ajan tasalla postausteni suhteen liittymällä blogin lukijaksi. Julkaisen blogini myös omilla facebook- sivuillani facebook@seuraavalkoistapeuraa. Olisin kiitollinen palautteesta, voit jättää sitä tänne Blogin kommenttikenttään tai Facebookkiin.
Kaikki palveluni ja yhteistietoni löydät kotisivuiltani https://seuraavalkoistapeuraa.johku.com/#
Instagram: seuraavalkoistapeuraa.
Tiktok: @seuraavalkoistapeuraa.
Terv. Susu 💓
Kommentit
Lähetä kommentti