Kuten monet lukijanani jo tietävätkin, niin seuraan paljon facebookin henkisiä ryhmiä ja muita keskusteluita. Päivittäin joku kysyy; ”Missä on se herra/neiti oikea" joskus siinä on vielä lopputeksti tämän tyylisesti; "Teen itsarin, jos en sitä pian löydä”. Ja kun teen kortti- tulkintoja, niin rakkaushuolet tulevat todella usein tulkinnan aiheeksi, joko parisuhde on tai ei ole, aina niissä tuntuu olevan ongelmia. Olen korttitulkitsijana tottunut siihen, että juuri kriisin hetkellä apuani eniten kaivataan ja on tietysti muitakin aiheita mistä asiakkaat kysyvät mutta, oma onnellisuus on aina se pohjimmainen tarve mikä ajaa asiakkaan luokseni.
Eipä silti, itsekin olen pohtinut tätä aihetta erityisen paljon viimeisen vuoden aikana, ja viimeksi aihe nousi esiin eilen ja toissa päivänä, kun riitelin aviomieheni kanssa. Viime syksynä pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja tein lähtöä, mieheni sain minut kuitenkin antamaan vielä mahdollisuuden ja tässä sitä vielä yhdessä ollaan ja elokuun alussa vietämme 12 vuotishääpäivää. Ja mitä tulee tähän viimeiseen riitaan, niin pääsimme sopuun, kyse olis hyvin pienestä asiasta, mutta se nosti esiin isompiakin ongelmia jotka ovat vaivanneet jo pitkään. Oli parisuhde miten hyvä tahansa, niin aika ajoin sitä tulee miettineeksi onko sitä onnellinen ja olisinko onnellisempi jotenkin erilaisessa tilanteessa. Pelkään usein sitä, että katson monen vuoden jälkeen taakse päin ja manaan sitä, että olisi pitänyt tehdä toisin ja nämä vuodet menivät hukkaan. Tämä pelko tuleekin paljolti siitä tiedosta, että elämämme pituus on rajallinen.
Vaikka olenkin selvänäkijä, niin en juuri näe omaa tulevaisuuttani ja vaikka olen meedio, ja vaikka välillä kysyn henkimaailmasta mitä minut tulisi tehdä rakkausasioissa, niin selkeää ”tee näin, tee noin” vastausta en saa. Vastaus on hyvin neutraali; ” Et tee vääriä päätöksiä.” Tämä tarkoittaa sitä, että henkimaailmassa ei ole niin mustavalkoisia käsiteitä kuin oikea tai väärä, on vain korkeampi näkemys; On vaan tie, joka on suora tai on tie, joka tekee välillä pieniä mutkia ja välillä isompia mutkia, mutta tie vie AINA eteenpäin. Sillä ei ole väliä oliko kyse urasta, parisuhteesta, opiskelusta tms, niin jokaisella on se oma tie, joka vie jonnekin ja elämässä tulee monia risteyksiä, jossa teemme valintoja ja juuri nämä risteykset tekevät polustamme meidän elämämme kulun.
Huvittaa usein se mistä nämä blogi- ideat tulevat. Tämänkin päiväinen blogi ideani tuli sisustus tyynystä, joka sisältää hyvin viisaan aforismin; ” Onnellisuus ei ole päämäärä, se on elämäntapa.” On ihmisiä, jotka ovat hyvin suunnitelmallisia, he aloittavat jo esikouluiässä suunnittelemaan mikä heistä tulee isona ja noudattavat sitä suunnitelmaa hyvin orjallisesti. Sitten on ne ihmiset, jotka eivät suunnittele elämäänsä ollenkaan ja antavat vain virran viedä, joskus hyvinkin huonoille sivuteille. Sitten on ne, joiden elämään vaikuttavat monet olosuhteet ja he joutuvat pakosta tilanteisiin, joihin he eivät voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Eli oli elämä miten suunnitelmallista tai paskaa hyvänsä, niin asenne ratkaisee. Joudun usein muistuttamaan ihmisiä siitä, että kiitollisuuden aiheita löytyy elämästä aina ja että onnellisuuden avaimet löytyvät meidän itsemme sisältä. On ihan elämänkatsomuksellisesti avartavaa pysähtyä joskus miettimään mikä elämässä olikaan tärkeintä ja miettiä myös sitä, että rutisenko minä ollenkaan oikeasta aiheesta tällä hetkellä. Olen joutunut muistuttamaan omiakin perheen jäseniä elämän realiteeteista, sillä täällä hyvinvointivaltiossa on helppo rutista siitä, että veroja pitää maksaa tai että kesällä on kuuma ja talvella kylmä jne.
Ihmisillä on usein myös tapana etsiä tai luoda onnellisuutta ulkoisille asioilla; parisuhteella joka näyttää ulospäin täydelliseltä, muttei ole. Otetaan someen täydellisiä talo- ja sisustuskuvia, jotka harvoin vastaa totuutta. Opiskellaan ammatti mistä saa paljon rahaa, mutta ei siedä koko työtä jne. Koska ihmiset tekevät monesti tulkintoja ulkokuoren perusteella, niin tämä paha tapa on pinttynyt meillä monille geeneihin; kauniimpi naaras on hyvinvoiva tai maskuliininen uros omaa vanhat perintötekijät ja on siten parempi lisääntymään ja siten valitaan kumppaniksi. Sori ny vaan, mutta ihminen on pohjimmiltaan eläin ja tietyt käytösmallit ovat sen mukaisia ja siten niistä on vaikea oppia pois, mutta totuus on ettei ONNELLISUUTTA saa vaan ulkoisilla puitteilla.
Yksi tärkeä oppi, jonka olen viime vuosina omaksunut, on se, että kun olet vihainen, kade tai mustasukkainen, niin kysy itseltäsi, että onko näistä tuntemuksista sinulle jotain hyötyä. Jos siitä on jotakin hyötyä niin jatka sitten, mutta jos et löydä negatiivisille tunteillesi mitään järkisyytä, niin olisiko vaan parempi päästää niistä irti….? Kaikessa yksinkertaisuudessaan elämä hymyilee, kun keskittyy positiivisuuteen. Manifestoinnin periaate onkin se, että onnellisuus lisää onnellisuutta.
Haasteiden kohdalla on hyvä ajatella karmallisten periaatteiden mukaan; Tämä on vain testi, joka on tielleni asetettu, se kuinka siitä selviän, määrittelee sen, läpäisenkö tekstin vai joudunko uusintakokeeseen. Toisin sanoen, tämä haaste tulee eteeni uudelleen ja uudelleen kunnes selviän siitä kunnolla joko tässä elämässä tai seuraavissa.
No, palataanpa vielä uudestaan siihen pelkooni, jonka tuolla aikaisemmin mainitsin. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että suhteessa, jossa ei voi hyvin, ei pidä olla; Siinä pilaan oman elämän, sen kumppanin elämän ja pahimmassa tapauksessa vielä lastenkin elämän. Ja jos suhteessa on paljon hyvää, niin kannattaako sitä heittää hukkaan pikku asian vuoksi? Onko se ruoho välttämättä vihreämpää aidan tuolle puolen? Parisuhteessa tulee ne ylä- ja alamäet, nekin voi ajatella isoina ja pieninä testeinä ja tienristeyksinä. Jos tienne erkaantuu ennemmin tai myöhemmin, niin se on teille molemmille oppiläksy ja se tekee poluistanne erilaisen kuin silloin jos olisitte jatkanut samalla polulla, mutta se ei tarkoita, että se olisi väärä tie. Väärin ei ole myöskään se, että eroatte vasta kun kuolema teidät erottaa. Ei ole siis yhtä ja oikeaa tapaa kulkea omaa polkua. Elämä on ehkä eletty väärin siinä tilanteessa, kun tulee tokaistua kuolinvuoteella että, ”Olipa paska reissu, mutta tulipa tehtyä”.
Ja mitä tulee siihen oman elämän polun tietämiseen ennalta. Voisin ihan hyvin kysyä pätevältä selvänäkijältä, että tuleeko meille ero vai ei, mutta loppujen lopuksi, onko senkään tietämisestä etukäteen mitään relevanttia hyötyä kenellekään? Jos se erot tulee tuolla vuosikymmenien päästä ja katson itseäni peilistä ja totean olevani vanha ja ryppyinen sekä omaan huonon sinkkumarkkina- arvon, niin toivon, että voin silti todeta, se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti ja sitten kohti uusia elämänkouluja. Btw… Tiedän ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin 9o vuotiaanakin, joten ei huolta, rakkaudelle ei ole koskaan liian vanha. 😊
Lopuksi
Sellaista pohdintaa tänään.Tällaisesta aiheesta kirjoittaminen oli itsellekin terapeuttista, kun se on ollut nyt pinnalla viimepäivinä. 😊 Jos sinusta tuntuu, että sinäkin haluat vähän purkaa sydäntäsi, niin kommenttikenttä täällä blogissa ja facessa on sinun käytössäsi.💕
💓 Jos joku hyötyi kirjoituksestani, niin kirjoitukseni tuotti tulosta ja se täytti tehtävänsä.💓
Ja kuten aina, rankentava keskustelu on suotavaa, riitely ei.
Tervetuloa toistenkin lukemaan blogiani. Uusi blogipostaus ilmentyy 1-2 kertaa viikossa. Parhaiten pysyt ajan tasalla postausteni suhteen liittymällä blogin lukijaksi. Julkaisen blogini myös omilla facebook- sivuillani facebook@susuwellbeing. Olisin kiitollinen palautteesta, voit jättää sitä tänne Blogin kommenttikenttään tai Facebookkiin. Kaikki palveluni ja yhteistietoni löydät kotisivuiltani https://susuwellbeing.fi/fi_FI/henkiset-tuotteet
Terv. Susu 💓
Kommentit
Lähetä kommentti