Kevät on sellaista aikaa, kun luonto herää ja myös luonnonhenget aktivoituvat ja heräävät horroksestaan. Nyt luonnonhengillä onkin paljon työtä hoitaa kasvillisuutta ja herääviä eläimiä.
Viimeviikkoina olen tuntenut usein, kun hiuksissani möngitään, keijut siellä puuhaavat. Nytkin kun kirjoitan tätä, tunnen kuinka, hiuksissani ollaan mukana seuraamassa kirjoitustyötäni. Luonnonhenget rakastavat sitä, kun puhun heistä, tai kirjoitan 😊 Muutenkin tunnen henkimaailman läsnäolon, kun kirjoitan blogiani tai facebook - postausta, siitä tiedän, että kirjoitan oikeasta aiheesta. Aiheesta, jolla on merkitystä jollekin.
Muutama vuosi sitten näin ensimmäiset luonnonhenget pieninä timantteina sekä mustina pieninä varjohahmoina. Siitä asti olen erityisesti keväisin nähnyt luonnonhenkiä. Pieni timantinsäde seinätapetissa, puutarhassa puunvarjossa, huonekasvini terälehdellä. Ja nyt iltaisin kun koneellani kirjoitan jalat ristissä, niin tunne kutitusta jalanpohjissa ja näen mustan puoleen sääreen asti olevan tumman hahmon vilahtavan piiloon viereisen tuolin alle. Niin, ja kissaa tai koiraa ei meillä tässä talossa ole, eikä ole koskaan ollutkaan, joten siitä ei ole kyse 😊
Luonnonhenget ovat ujoja ja varauksellisia ihmisiä kohtaan. Ihmiset tuhoavat niin paljon maapalloa, että niiden suhtautuminen on ihmisiin hyvin varauksellinen. Ne päättävät itse lähestyvätkö ihmistä vai eivät. Silloin kun ne näkee, niin yleensä ne ovatkin juuri vilauksia. Kanavointitilanteessa luonnonhenget tulevatkin sitten pidemmäksi aikaa juttusille, olen kanavoinut muutamalle asiakkaalle viestejä heidän omalta kotitontultaan ja maahiselta. 💗
Lapsuusmuistoja
Synnyin pienessä kunnassa, missä peltoja, metsää ja hiekkateitä oli kaikkialla. En muista lapsena nähneeni henkiä, mutta jotenkin tiesin vain heitä olevan läsnä. Sen muistan, että vielä 6 kuudennelle luokalle, jos en peräti yläasteellekin asti, niin juttelin tuulelle. Pyysin usein tuulenvirettä viemään pahan mieleni mennessään ja viilentämään oloani, kun usein keväällä tuli kuuma, kun kävelin ulkovaatteilla kotiin koulusta.
Lapsena ja varsinkin teininä piirsin paljon keijua, lohikäärmeitä ja haltijoita. Se mielenkiinnon aihe on ollut aina. Kun maalasin taulun yksisarvisesta niin sukulaiset ihmetteleivät, miksen maalaa "oikeita" tauluja? - "Äiti vastasikin kyselyihin monesti - "Susannalla on sellainen oma maailmansa:". Silloin olin jotenkin loukkaantunut tästä kommentista, mutta nyt se aiheuttaa pikemminkin ylpeyttä ja hymyä kasvoilleni. 💗
Luonnonsuojelu on minulle ollut aina tärkeää. Muista olleeni lapsena isälleni vihainen, koska hän on metsuriyrittäjä, joka luonnollisesti kaataa puita. Näin aikuisena tiedän paremmin mistä metsänhoidossa on kysymys. Varsinkin nyt kun valmistuin matkailupalveluiden tuottajaksi ja painopisteenä kotimaan luontomatkailu, niin monia asioita olen oppinut metsien hoidosta. Tämän uuden ammatin myötä luonto tuli taas paljon lähemmäksi ja haluan taas kommunikoida enemmän luonnonhenkien kanssa. Viime aikoina olen kommunikoinut enemmän vainajahenkien, enkeleiden ja henkioppaiden kanssa, niin tämä pieni väki on jäänyt vähälle huomiolle.
Kohtaamisia aikuisiällä
Meillä kotona asuukin mustia keijuja, joista olen joskus piirtänyt kuvan. Näin hänet mustana hahmona meidän makuuhuoneessa ja pyysin häntä näyttäytymään uudelleen ja näyttämään tarkemmin millainen hän on. Muutaman päivän päästä oli juhannus ja olimme viettämässä sitä mökillä, jolloin näin hänet taas. Hän lensi minua suoraan päin ja säikähdin. Siivet olivat todella kauniit ja minun pitikin saman tein piirtää hänet. Vaikka emme olleetkaan kotona, niin tämä keijukainen kulki minun mukanani.
Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että luonnonhenget ottavat sen muodon, jonka ihmisen on helppo hyväksyä eli tiettyä tarkkaa keiju- tai haltijastereotypiaa ei ole. Eli jos minä näen mustan keijun tietynnäköisenä se ei tarkoita, sitä että sinä näkisit sen täysin samanlaisena, voit ehkä nähdäkin tai sitten et.
Suomen kansaperinne tunteekin paljon tarinoita luonnonhenkien kohtaamisista juhannuksen aikaan, ja muulloinkin.
Ajankohdista
Olen puhunut usein ajankohdallisista merkityksistä henkimaailma ilmentymissä. Suomen yötön yö on hyvin maagista aikaa, joten silloin voi käydä tuuri. Myös halloween, kevät- ja syyspäivän tasaukset ovat ajankohtina hyvin portaaleja. Myös joulun ja uudenvuoden aika on hyvä. Olen nähnyt keijuni juuri joulunaikoihin vilahteleva, musta siivenkärki vain vilahtaa.
Työskentely luonnonhenkien kanssa
Minusta onki ollut hauskaa huomata, että oma parantajaenkelini onkin enemmän keiju kuin perinteinen enkeli. Kullanhohtoinen ja iloinen energiapakkaus, joka on kooltaan n. 20 cm. Kun teen enkelienergiahoitoja niin parantajaenkelini työskentelee yhdessä minun ja AE Rafaelin kanssa asiakkaan hyväksi. Monelle luonto onkin juuri se parantamisen paikka, myös minulle.
Useita muitakin kohtaamisia on ollut. Joskus minulle on tuotu kukkien tuoksua vaikkei kukkasia ole edes näköpiirissä, saati ihmisiä, joilla sattuisi olemaan sopivan tuoksuista hajuvettä.
Niille jotka ovat taitavia kasvien ja puutarhan kanssa, luonnonhenkien kanssa työskentelystä voi olla paljon iloa. Esim. jos tarvitse pölyttäjiä puutarhaasi, pyydä kukkaiskeijuja tuomaan puutarhaasi lisää hyönteisiä. Luonnonhenget myös palkitsevat ne ihmiset jotka huolehtivat puutarhaastaan hyvin, saatat löytää pihastasi vaikka kolikon. 😉
Sanon aina, että luonnonhenkien kanssa viestiminen kannattaa. Koska ne elämät meidän kanssamma samalla tasolle ne ymmärtävät hyvin meidän arkista elämäämme. Käytän itse paljon keijuoraakkeli- ja tarot kortteja ja sieltä saakin todella osuvia ja käytännönläheisiä vinkkejä.
Luonnon henget myös suuttuvat helposti, joten jos teillä riehuu räyhänhenki, niin kyse saattaakin olla kiukkuisesta kodinhengestä/-tontusta. Sen lepyttelyn avuksi voi vaikka keittiön pöydälle jättää avoimen hunajapurkin. 😉 Kannattaa kuitenkin aina selvittä mistä hän on suuttunut, koska meluaminen ei välttämättä lopu ennen kuin syy on selvillä ja tilanne korjattu.
Omassa kansanperinteessämme onkin paljon tarinota kiukkuisista koti- ja tallitontuista.
Kirjasuosituksia
Minulla on tapana suositella sopivaa kirjallisuutta
seuraajilleni ja tästä aiheesta löytyy suomalaisen Helge Salon ja Esko Jalkasen kirjat. Myös Sinikka Piippo on kirjoittanut kasvesta ja luontoyhteydestä paljon kirjallisuutta. Oma
suosikkini on ” Ted Andrews - Elä
maagisesti”, joka aika syväluotaavasti kertoo luonnonhenkien erilajeista ja
antaa käytännön vinkkejä yhteyden luomiseen. Tästä Tedin kirjasta juuri luinkin näistä mustista keijuista.Valitettavasti suoraan luonnonkenkiin liittyvää suomalaista kirjallisuutta ei ole tullut juuri vastaan, jossei lasketa tonttuja ja muuta kansanperinnettä käsittelevää kirjaa, joten otan mielelläni vastaan hyäksi koettuja kirjavinkkejä, joten voit vaikka laittaa niistä kommenttia blogiini, myös muiden lukijoiden iloksi. 😉
On myös mielenkiintoista huomata se, että luonnonhenget kiinnostuvat meistä, kun me kiinnostumme heistä. Kun aloin lukemaan tuota Tedin kirjaa, niin aloin nähdä timantteja, ja vasta myöhemmin luin näistä timantti-ilmiöitä tästä kirjasta. Se on niitä hetkiä kuin luet tekstin moneen kertaan, että ymmärsinkö nyt kaikki oikein?😄 Saman kaltaisia ilmiöitä alkoi tapahtua myös silloin kuin luin ensimmäisen enkelikirjani.
Luonnonhengistä olisi paljon enemmänkin kirjoitettavaa, joten
varmasti palaan tähän ihanaan aiheeseen uudemmankin kerran. Pienet keijut ja monet muut luonnonhenget ovatkin tietyllä tavalla suosikkejani henkimaailma ilmentymistä, joten suosittelen sinua tutustumaan tähän maailmaan.
Kiitos kun luit blogitekstini ja tervetuloa lukemana taas seuraavallakin kerralla.
Terv. Susu💖
Kommentit
Lähetä kommentti