Oletko nähnyt Wald Disneyn Pocahontas - elokuvaa? Tämä kyseinen elokuva kuuluu yhdeksi lastenelokuvien klassikoksi. Kyseinen elokuva valmistuin vuonna 1995 ja tuli VHS-kasetille seuraavana vuonna, jolloin itse oli 9- vuotias. Kyseinen elokuva teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Paljon jaloin metsässä juokseva tyttö, joka puhuu tuulelle ja eläimille oli jotain mikä juurtui pysyvästi pienen tytön sydämeen.
Muistan vielä tänä päivänäkin, kun leikin intiaania kotipihlajapuumme varjossa lämpöisenä kesäpäivänä. Tein itselleni intiaani puvun äidin kangaspaloista; vaalean beige pohja, johon liimasin erikeepperillä eriväristä kankaista raitoja ja palloja. Päähineen piirsin tulostuspaperiin, leikkasin ja kiinnitin siihen nitojalla ison harakan sulan, jonka löysin meidän pihasta. Pocahontasissa ei sulkapäähineitä juuri käytetty, mutta olin nähnyt niitä lastenkirjoissa. Löysin myös muovisen puutarhakoristepullon leikkeihini. Äidillä oli puutarhaa varten kerättynä sadevettä, joten leikin että se oli järvi, josta minä sitten noudin leikkipaikkaani vettä ja kannoin astiaa pääni päällä, niin kuin elokuvassa kannettiin koreja ja vaaseja. jne.
Pocahontas elokuvia on kyllä olemassa muitakin, mutta ison budjetin elokuva nyt vaan on isolla rahalla tehty. Tiesitkö muuten, että Pocahontasista on myös jatko-osa, Matka uuteen maailmaan? Olen nähnyt kyseisen elokuvan, mutta olikin pettymys, kun Pocahontas rakastuikin John Rolffeen. Ehkä vielä harvempi tietää, että Disneyn elokuvat perustuvat oikeaan 1600-luvulla eläneeseen intiaani tyttöön ja hänen tarinaansa. Laitankin tähän linki hyvään youtube – videoon joka käsittelee oikeaa, historiallista Pocahontasta. Varsinainen video alkaa kohdassa 1:07.
https://www.youtube.com/watch?v=WetEWFUU-0w
Miksi moinen aihe pääsi henkisyyttä käsittelevään blogiini? No tietysti siitä syystä, että yhtä henkistä lastenelokuvaa saa hakea! Toinen elokuva, jota Disneyltä suosittelen, on Karhuveljeni Koda. Tästä on myös jatko-osa, mutten näe siinä niin paljon henkisyyttä kuin 1 osassa.
Lapsena ei tietysti ajatellut elokuvan henkisyyttä millään lailla, sillä kaikki elokuvassa oli totta pienelle lapselle. Palasin elokuvaan uudelleen nyt aikuisena, kun omat lapset ovat siinä iässä, että heidän kanssaan katsellaan täyspitkiä elokuvia. Nyt sitä katsoi eri näkökulmasta; unientulkitaa, luonnonhenkiä, puhuva puu, oman sisäisen äänensä kuuntelua, oma kohtalonpolun valitsemista ja seuraamista, henkioppaita, shamaanismia.
Näin aikuisena oli tietysti pakko tutustua oikean elämän Pocahontasiin. Sekin tuli vahingon kautta nimittäin, muksujen DVD:n lisämateriaalissa oli Pocahontasta käsittelevä lyhytdokumentti. Kun ymmärsin, että elokuva käsittelee oikeaa historiallista henkilöä, niin uusi näkökulma aukesi tähän tarinaan.
Olennaisin osa elokuvaa ja historiallista Pocahontasta on sota kahden kansan välillä, joka muuttuu ymmärrykseksi toista kohtaan vain yhden rohkean ihmisen toiminnan seurauksena. Sekä tietysti upea Roomea ja Juulia tyyppinen rakkaustarina. Tässä on kulmia nostattavinta se, että oikean elämän Pocahontas oli vasta 12 – vuotias kun hän pelasti John Smithin hengen heittäytymällä teloitettavan miehen ja oman isänsä väliin. Tämä eeppinen kohtaus pääsi elokuvaankin, pikkuisen muunneltuna.
Mitä opin Pocahontasilta?
Niin elokuvan kuin todellisen elämän henkilö seurasi omaa polkuaan kuuntelemalla oikeudenmukaista sydäntään saadakseen kansojen välille rauhan. ”Pikku veitikka” (niin, kuin Disneyn dokumentissa hänen nimensä käännettiin), oli utelias ja ennakkoluuloton toisen rotuista ihmistä kohtaan.
Jos kaikki ihmiset olisivat kuin Pocahontas, niin tässä maailmassa tuskin olisi sotia tai muita kahakoita. Disneys elokuvat ja monet muutkin lastenohjelmat ovatkin usein tehty sillä meriitillä, että lapset oppisivat tiettyjä elämänviisauksia jo heti pieninä lapsina. Kannattaa siis seurata millaisia ohjelmia lapsesi katsovat, joku niistä ohjelmista voi tehdä hyvin lähtemättömän vaikutuksen pieneen mieleen ja sydämeen.
Susu 💓
Kommentit
Lähetä kommentti