Kuolema hymyilee meille kaikille

Vuosia sitten näin ensimmäisen kerran Russell Crowen tähdittämän Gladiator – leffan ja siinä lopussa juuri päähenkilö sanoo tyranniselle keisarille; ”Kuolema hymyilee meille kaikille, ainut mitä voimme tehdä on hymyillä takaisin. ”En silloin teininä ymmärtänyt mitä kyseinen lause tarkoitti. Kyseinen lause muistui mieleeni, kun katselin yhtä sairaalasarjaa, jossa kuolemaa tekevä potilas alkoi houria näkevänsä kuolleen vaimonsa. Tällaisessa tapauksessa sanotaankin, että kun kuolemansairas alkaa nähdä kuolleita, niin hän on jo liian lähellä heitä. Tämä on tutkimusten mukaan aika yleistäkin kuolemansairailla potilailla, ihan reaalimaailmassa. Potilas alkaa henkisesti ja fyysisesti valmistautumaan kuoleman hetkeen näkemällä näkyjä. Omien sukulaisten tapauksista tiedän, että moni piristyykin kunnoltaan ja mieleltään juuri ennen kuolemaa siinä määrin, että yrittää vielä lähteä kotiin ja parin päivän sisällä onkin sitten kuollut. Tästä kaikesta aloinkin pohtimaan omaa suhtautumistani kuoleman pelkoon ja siihen mitä meedion työ on ja miten se muuttaa ihmisen käsityksiä. 

 

 

”Kuolema hymyilee meille kaikille” - lause voi tuntua todella karmivalta, kun joku rakas läheisemme nukkuu pois meidän omasta mielestämme liian aikaisin. Moni lohduttautuukin Raamatun sanoilla ”Päiviemme on pantu määrä. ” Ja siten me ihmisenä emme voi asialle mitään, kun sen aika on koittanut. Hymyilevä kuolema onkin symboli sille, miten otat vastaan oman tai läheisesi lähdön hetken; pelkäätkö, kadutko, iloitsetko vai hyväksytkö?

Yksi meedion tärkeimmistä tehtävistä on todistaa, että kuolema on vain metamorfoosi, ei lopullinen päätös. Kuoleman pelko menettää merkityksensä, kun joku tuttu tulee moikkaamaan rajan toiselta puolelta hyvinvoivana ja iloisena. Meedion ei tarvitse todistaa itselleen sitä, että elämä jatkuu tuolla toisella puolella, mutta monelle muulle ihmiselle tieto siitä, että kuolleella läheisellä on kaikki hyvin, on itsessään joskus jopa elämän ja kuoleman kysymys sen suhteen kuinka täällä elävien maailmassa jaksaa surunsa kanssa. Moni meedion luo tuleva omainen onkin siinä tilanteessa, että hänellä jäi asioita kesken vainaja kanssa ja nyt hän etsii vastausta niihin meedion välityksellä. Joskus omaiselle riittää vain se tietä, että läheinen on päässyt valoon ja joskus kysymys voi olla hyvinkin maallisesta asiasta kuten kadonneesta testamentista.

Itseni kohdalla olen huomannut myös sen, että meedion työn kautta oma surutyöskentely muuttuu. Tässä keväällä eräs sukulainen kuoli pitkän ja haasteellisen sairastelun seurauksena. Ja kun hän kuoli, tunsin vain huojentumista siitä, että hän pääsi pois, ei tippaakaan kyyneleitä. Viikko pari hautajaisista, kyseinen vainaja tuli moikkaamaan erään tilaisuuden yhteydessä, kasvoillaan leveä hymy ja terve puna poskillaan. Sen kummempaa asiaa ei hänellä ollut, mutta sain kertoa eteenpäin muille sukulaisille, että hän kävi ja voi hyvin.

Tämä saattaa kuulostaa kylmältä, etten ollut ollenkaan surullinen, mutta kyse on siitä, miten asioita ajattelee. Sureminen on toipumisen kannalta tärkeään, ihminen ei saa mennä täysin lukkoonkaan, vaan surun pitää tulla ulos silloin kuin sen täytyy tulla. Joskus käy myös niin, että vainajaa suree jo niin paljon ennakkoon, ettei kuoleman hetkellä enää kyyneleet riitä, sanotaankin joskus, että kyynelten määrä on vakio, sillä ei ole väliä tuleeko ne ennen vai jälkeen kuoleman. Joskus kyyneleet tulevat vasta puoli vuottakin kuoleman jälkeen, kun silloin vasta ”ehtii” suremaan vainajaa. Tämän sukulaisen tapauksessa oli kyse ennakkoon suremisesta. Selvänäkijänä tiesin jo muutaman viikon etukäteen, että joku sukulainen kuolee, surin ja pelkäsin silloin, että kenen aika on lähteä.  Tieto siitä, että kenestä on kysymys, selvisi, kun kuulin kyseisen henkilön olevan saattohoidossa, niin tunsin pelon häviävän ja surun kohdistuvan tiettyyn henkilöön ja aloin odotella hänen lähdönhetkeänsä. Monet sukulaiset ovat käyneet ilmoittamassa ennakkoon, kun kuolevat, mutta ei tällä kertaa, ei ollut tarvetta, olin jo surrut tarpeeksi ennakkoon. Ja kun viesti kuolemasta tuli, hymyilin ja sanoinkin ääneen; ”Hän on päässyt kotiin”. Monessa tapauksessa, jossa sairastelu on jatkunut pitkään niin helpotuksen tunne on aika yleinen tunne omaisilla, mutta on pakko sanoa, että se on erilaista sen jälkeen, kun meediokyvyt ovat auenneet.En myöskään pelkään omaa kuolemaani samalla tavalla kuin ennen.

Teen työkseni myös tarjoilijan töitä ja olen usein laittamassa muistotilaisuuksia. Olen aika empaattinen henkilö ja joskus tulee itku, kun kuuntelen omaisen kaunista puhetta vainajasta. Silloinkaan en sure vainajaa itseään, vaan suuresti surevia omaisia. Suren siis surua itseään. Nykyään käytänkin elämänohjeena seuraavaa kahta lausetta; ”Älä sure kuolleita, sure eläviä. Suru parantaa haavat, mutta liian suuri suru repäisee haavat auki. ” Eli kohtuus tässäkin asiassa, elävien tarkoitus on jatkaa elämää, ja rakkaat läheiset kulkevat rinnallamme, kun me heitä tarvitaan.

 

Lopuksi

Sellaista pohdintaa tänään. Olen miettinyt, että kirjoittaisin tuosta kuoleman aavistamisesta etukäteen, koska minulla on siitä useita kokemuksia. Jätän sen aiheen kuitenkin myöhemmäksi.

💓 Jos joku hyötyi kirjoituksestani, niin kirjoitukseni tuotti tulosta ja se täytti tehtävänsä.💓

Ja kuten aina, rankentava keskustelu on suotavaa, riitely ei.

Tervetuloa toistenkin lukemaan blogiani. Uusi blogipostaus ilmentyy 1-2 kertaa viikossa. Parhaiten pysyt ajan tasalla postausteni suhteen liittymällä blogin lukijaksi. Julkaisen blogini myös omilla facebook- sivuillani facebook@susuwellbeing. Olisin kiitollinen palautteesta, voit jättää sitä tänne Blogin kommenttikenttään tai Facebookkiin. Kaikki palveluni ja yhteistietoni löydät kotisivuiltani https://susuwellbeing.fi/fi_FI/henkiset-tuotteet

Terv. Susu 💓

31.7-1.8.2021Järjestetään Jämijärvellä Valkoisen peuran kesämiitti, jonka aiheena on psyykkisten kykyjen kehittäminen. Miitti sisältä luentoja sekä yksilö- ja ryhmäharjoituksia. Liput ovat myynnissä etukäteen ja tapahtumapaikassa on mahdollisuus yöpyä ja ruokailla. Alla olevasta linkistä voit varata paikan itsellesi tapahtumaan. https://susuwellbeing.fi/fi_FI/retriitit/valkoisen-peuran-kesamiitti