Olen kuullut useita tarinoita missä ihminen saa varoituksen, tuntee tönäisyn yms. ja välttää vaaratilanteen. Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, milloin kertoisin oman tarinani ja nyt Anssin nimipäivän kunniaksi sen haluan kirjoittaa blogiini. Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin elämästäni henkioppaiden kanssa ja heiltä sainkin ohjeistuksen, että tämä olisi seuraava aiheeni.
https://seuraavalkoistapeuraa.blogspot.com/2022/04/elamaa-henkioppaiden-kanssa.html
 |
| Suojelusenkelikoruni |
Miksi tapahtumien kulkuun pitää puuttua?
Monesti pohditaan milloin enkelit tai jokin muu valo-olento puuttuu tuleviin tapahtumiin. Liittyykö se siihen, että ihmisen vapaalla tahdolla on perhosvaikutus, eli jotakin on vaarassa tapahtua, mikä ei kuulu toisen henkilön sielunsuunnitelmaa. Esimerkiksi joku päättää kääntää autoa tiettyyn suuntaa ja aiheuttaa monen auton kolarin, jolloin muut henkilöt ovat sivullisia uhreja. Entäpä sitten sellainen hetki, kun tielle hyppääkin hirvi, oliko se silloin eläimen vapaantahdon vaikutus? No, entä sellainen tilanne, jossa ei ole ketään muita ihmisiä tai eläimiä paikalla?
Vai voisiko kyseessä vaan olla näyte siitä, että henget voivat vaikuttaa meidän elämäämme tai tuoda tietonsa julki siten, että kertovat mitä kohta pian tapahtuu, jotta ihminen saa vaikuttavan tai elämää mullistavan kokemuksen henkimaailman vaikutuksesta.
Omassa kokemuksessasi epäilen tätä näyttämis- syytä, sillä kyseessä ole selkeä ääni, joka sanoi mitä tulee tapahtumaan. Tapaukselle olikin minulle itselleni erityisen painava todistusarvo siitä, että minua suojellaan ja elämässäni ollaan mukana.
On olemassa myös tilanteita, jossa joku henkilö haluaa päättää oman elämänsä ja siihen puututaan korkeammalta tasolta, jonka jälkeen ihminen muuttaa elämänsä suunnan. Tästä voisin antaa esimerkin eräästä tuttavastani, joka päätti päättää päivänsä ajamalla tarkoituksella auton metsään. Kesken kiihdytyksen auton tuulilasiin ilmestyi enkeli, joka säikäytti kuskin, niin että hän jarrutti estäen oman kolarinsa. Tämän tilanteen seurauksena hän kiinnostui enkeleistä ja toimiin nykyään henkisenä kouluttajana.
Aina ei suojella ainoastaan kuolemalta, vaan joskus myös vakavalta sairastumiselta tai vammautumiselta. Esimerkiksi jos joku vammautuu vakavasti auto-onnettomuuden seurauksena, niin sillä on vaikutuksensa koko loppuelämän ajaksi, joten sen voi ajatella olevan osa ennakkoon sovittua sielunsuunnitelmaa. Omassa tapauksessani ajattelen myös, että oli tarkoituksen mukaista, että selvisin erittäin vähäisillä vammoilla.
Joskus kysyin enkeliltäni asiasta, ja vastaus oli se, etteivät he voi vaikuttaa vapaaseen tahtoon paitsi, jos tekomme vaikuttaa ratkaisevasti toisen henkilön elämään. Valitettavasti tämän enempää he eivät asiasta paljastaneet. Ehkä ihmisen ei ole tarkoitus tietääkään kaikkia universumin lainalaisuuksia, ja jokaiselle meistä on se oma sielunsuunnitelma, joten voidaan ajatella asian olevan myös tapauskohtainen.
Onnettomuus päivä
12.12.2017 Porintie
Tuiskasi lunta, asfaltti oli liukas. Lähdin yksin Parkanosta ajamaan kohti Honkajokea. Olin menossa luennolle Honkajoelle ja olin jo myöhässä suunnitellusta aikataulusta, joten ajoin normaalia lujempaa kuroakseni aikataulua kiinni. Nopeusrajoitus oli 80 km/h, ajoin yli 100km/h. N. 10 min ajomatkan päässä kotoani päähäni tuli ajatus että;
"Hidasta, sä ajat kolarin."
Mitään sen erikoisempaa ei tapahtunut tämän ajatuksen lisäksi,
mutta tottelin sitä, hiljensin siihen 80 km/h. Tätä voisi kutsua selvätietämiseksi tai selväkuuloisuudeksi.
20-25 km. päästä risteysalueella auton takapää lähti luisumaan, ajattelin, että "Nyt se tapahtuu".
Auto teki j-mallisen jarrutuksen, vastaantulevan kaistan ylitse. Ehdin nähdä lähestyvän lumipenkan ja ajatella, että: "Nyt rysähtää, pidä kii!!"
Painun tiukasti vasten kuskin penkkiä ja puristin rattia rystyset valkoisina. Auto tyssähtää sekunniksi, sitten se lähtee kaatumaan kyljelleen. Ehdin reagoida ottamalla x tyylisen asennon; jalat jalkatilan reunoihin kiinni ja kädet kattoon ja huutaa "Ei jei jei!!". Pelkäsin että auto kääntyy katolleen vetiseen ojaan ja hukun sinne, mutta auto pysähtyikin pystysuoraan kyljelleen. Jäin roikkumaan turvavöistäni kuskinpaikalle.
Pienen tilannearvioinnin jälkeen tajusin, ettei auto liiku
enää. Sammutin auton moottorin ja vapautin itseni turvavöistä. Tipuin suoraan
apukuskin sivulasin päälle ja se särkyi. Paljain käsin nostin itseni ylös ja
lasinsirut tekivät oik. käteeni pientä 3 haavaa. Muita vammoja en saanut, en lyönyt
päätäni, vaatteita ei revennyt, enkä saanut ainuttakaan mustelmaa. Haavat oli niin pinnallisia, että viikon päästä ne olivat lähes kadonneet.
 |
| Kuva haavoista illalla. |
Nousen seisomaan ja yritän kavuta ulos kuskin ovesta, mutta kun on niin lyhyt, niin eihän se onnistunut. Samassa luokseni juoksee lumi pöllyten pitkä ja nuori sotilasasuinen mies, ilmeisesti kouluttaja Niinisalon varuskunnasta, koska hän oli noin 30 vuotias. Hän nostaa minut pois ja tarkistaa, että onko autossa muita. Ei onneksi. Mies ja 2 paikalle tullutta naiskuskia kysyvät vointiani ja sitä tarvitaanko ambulanssia, vastaan että ei, tämä kolmikko näki koko onnettomuuden.
Mies tarjoutuu antamaan minulle kyydin jonnekin ja suostuukin viemään minut äitini lounaskeittiölle, joka olikin aika lähellä Kankaanpään keskustassa. Mies kysyi, että tarvitsenko autostani jotakin, otin vain puhelimen. Pidin kädessäni myös pientä kolikkopussukkaa, mutta koska takissani ei ollut kunnon taskuja päätin jättää sen autoon; "Eiköhän se täällä pysy tallessa."
Matkalla lounaspaikkaan nauroin vain koko juttua minua auttaneelle miehelle. Kun pääsin keittiöön sisälle, niin shokki vasta iski ja kakoen sain sanottua porukoille mitä oli tapahtunut. Ilmoitin miehelleni ja koulutuspaikkaani mitä oli tapahtunut. Soitimme myös tuttuun hinaus- ja autokorjausyritykseen, jotka kävivät vetämässä autoni pois ojasta ja veivät korjaamolleen.
Myöhemmin samana päivänä kävimme isäni kanssa katsastamassa auton korjaamolla. Vain lasi oli rikki ja lokasuoja lommoilla, se sitten vaan oijottiin ja lasi vaihdettiin uuteen. Remppaan meni 250€. Harmikseni huomasin heti tutkittuani autoa korjaamolla, etten löytänyt rahakukkaroani autosta.
Lähdettyämme korjaamolta yritimme etsiä kukkaroa, mutta tuloksetta, löysimme vain kuulakärkikyniä ja roskia. Kukkaro oli todennäköisesti uponnut ojassa olevan loskan sekaan kolikoiden painosta. Tiesin, että pussukassa olisi korkeintaan 50€, joten en surkutellut sen perään sen enempää. Samana iltana ajoin vielä kotiin Parkanoon veljeni autolla, se olikin elämäni pelottavin reissu, kun joka ikistä ääntä ja nytkäystä kiljahti. 😬
Enkelit muistuttavat läsnäolostaan
Hypätään ajassa kevääseen, huhtikuuhun. Olimme menossa
tätini hautajaisiin Helsinkiin. Pysähdyimme isolle huoltoasemalle ja ajattelin,
että kaulakoru olisi hyvä lisä pukuuni, koska siinä oli hyvin leveä kaula-aukko.
Löysinkin juuri sopivan. Hopeoitu enkelikaulakoru, jossa tuli mukana teksti
"Ethän kulje lujempaa kuin suojelusenkelisi voi lentää".
Hautajaisten jälkeen laitoin korun roikkumaan autoni peruutuspeiliin ja tekstin
teippasin keskikonsoliin, muistuttamaan etten enää kohella.
Kukkaro löytää kotiin
Kevät tuli ja lumi suli. Yritimme perheenjäsenteni kesken etsiä pussukkaa. Minusta oli jotenkin turhaa etsiä sitä muutaman kympin vuoksi, se tuntui olevan tärkeämpää kaikille muille paitsi minulle. Mutta joku oli kai jo löytänyt sen, ja niin olikin... Nimittäin jo aika iäkäs rippipappini, Anssi oli löytänyt sen, kun siivosi ojanpieliä sinä keväänä, niin kuin monina muinakin keväinä aikaisemmin. Hän kiikutti sen paikallislehden toimitukseen.
Äitini ei juurinkaan surffaa facessa, niin hän soitti minulle, koska löysi ilmoituksen facesta;
"Oletko hukannut pienen sievän lompakon, voit noutaa sen toimituksesta tuntomerkkejä vastaan".
Pari
päivää myöhemmin sama ilmoitus oli lehdessä. En sillä viikolla ollut Kankaanpäässä,
joten en päässyt sitä noutamaan. Seuraavalla viikolla oli töissä Kankaanpäässä
ja ilmoitus uusittiin lehdessä vielä silläkin viikolla. Töiden jälkeen sainkin kukkaroni
takaisin paikallislehden toimituksesta. Kiitin löytäjää messenger- viestin välityksellä. Mietin vain miksi moinen
vaiva, vain vaivaisen 12€ vuoksi, pussukassa ei nimittäin ollut muuta.😮Anssille oli vain tärkeää, että kukkaro löytää omistajansa. Lehti-ilmoituksetkin maksavat aika paljon.
Pääsin kotiin Parkanoon ja hain mukulat hoidosta. Ajoin autoa sisälle autotalliin, kun likka huutaa takapenkiltä "Äiti, arvaa mitä mää löysin!!"
Käännyn katsomaan ja tyttö pitää kämmenellään LASINSIRUA,
KOLARILASINSIRUA. Ei ennen tätä ole löytynyt yhtään lasinsiruja autostani,
sillä se imuroitiin kolarin jälkeen. Kolarista oli melkein puoli vuotta.🙂 Lasinsirukin on minulla jossain tallessa.
Kukkaro, kaulakorukoru ja tekstilappu kulkee edelleen mukana nykyisessä autossani. 😊
Spekuloidaan vähän
Aina kun sattuu jotakin erikoista, niin tekee mieli jossitella. Mietinkin usein miten pitkällä olisin metsässä ollut jos olisin ajanut sitä yli 100 km/h. Tai mitä jos joku olisi tullut vastaan, kun ylitin vastaantulevien kaistan...
Useita vuosia aikaisemmin veljeni nukahti rattiin ja ajoi vastaan tulevan rekan taka pyörään. Olin tällöin vasta yläaste ikäinen. Ambulanssi miehet sanoivat, että, jos hän olisi ajatunut vastaantulevalle kaistalle sekunnin aikaisemmin, niin hän olisi osunut rekan nokkaan. Auto meni lunastuskuntoon. Ja veljeni sain pienen viilon korvaansa rikkoutuneesta lasinsirusta, ei muita vammoja.
Muutama vuosi tästä siskoni sai 80 km/h ajavan auton oman autonsa kylkeen, kun hänen jarrunsa eivät olleet T-risteyksessä jäätiköllä pitäneet, vaan suistui keskellä tietä toisen auton eteen. Hänkin selvisi säikähdyksellä. Mietinkin tämän jälkeen, että koskahan on minun vuoroni? Itse asiassa ajattelin, että minä sitten varmaan kuolen, kun 2 kertaa oli jo mennyt huti.😕 Juuri tätä samaa asiaa nauroin armeijan miehelle matkalla lounaskeittiölle.
No, kaikki me sisarukset ollaann kolaroitu kerran. Olemme joko onnettomia tapauksia tai sitten harvinaisen onnekkaita. 😊Kuinka usein samanlainen tuuri käy kolmesti?
Varoitus jota en ottanut todesta
2 yötä aikaisemmin ennen onnettomuuttani, mieheni näki unta, että samaisella tiellä ajan kolari mennessäsi koulutukseen. Hän kysyikin, että onko minun pakko lähteä sinne. Kohautin unelle olkiani, koska miehelläni on tiedettävästi hyvin vilkas unimaailma. Kohta oli unessa hieman eri, mutta kylmäävän oikein tapahtunut uni sitten se oli kuitenkin. Monta kertaa myöhemminki isäntä on aavistanut asioita tapahtuvaksi, varsinkin niitä ikäviä.
Muistan kuulleeni monta kertaa vanhan sanonnan; "Ken uniaan uskoo, se varjoaan pelkää." On totta, että, jos alkaa pelätä jokaista painajaista, niin mielenterveyshän siinä järkkyy, mutta toisaalta olen itsekkin nähnyt enneunia.
Mietin miksi varoitusuni tuli miehelleni. Itse nukun yleensä niin sikeästi, etten muista aamulla uniani ja mieheni taas muistaa kohtalaisen hyvin. Ehkä minua yritettiin varoittaa mieheni kautta, koska se oli tavallaan varmenpi keino. Mutta tunnetusti teen aina oman pään mukaan. Mieheni sanoikin juuri tätä kirjoittaessani, kun tapausta muisteltiin, että ehkä joskus kannattaisi kuunnelle häntäkin. 😅
Lopuksi
Toivottavasti pidit tällaisesta "oma kokemus"- tarinasta. 😊
💓 Jos joku hyötyi kirjoituksestani, niin kirjoitukseni tuotti tulosta ja se täytti tehtävänsä.💓
Tervetuloa toistenkin lukemaan blogiani. Uusi blogipostaus ilmentyy yleensä 1 kerran viikossa. Parhaiten pysyt ajan tasalla postausteni suhteen liittymällä blogin lukijaksi. Julkaisen blogini myös omilla facebook- sivuillani facebook@seuraavalkoistapeuraa. Olisin kiitollinen palautteesta, voit jättää sitä tänne Blogin kommenttikenttään tai Facebookkiin.
Kaikki palveluni ja yhteistietoni löydät kotisivuiltani https://seuraavalkoistapeuraa.johku.com/#
Uusi virtuaalinen kehityspiiri aloittaa 5.5.2022. Varaa paikkasi kurssille! Voi valita joko vuosijäsenyyden tai ostaa kerrat yksi kerrallaan. https://seuraavalkoistapeuraa.johku.com/fi_FI/valkoisen-peuran-akatemia/valkoisen-peuran-virtuaalinen-kehityspiiri-1-vuosikurssi-kertamaksu
Jos et ole vielä tutustunut youtube-kanavaani niin tästä linkistä pääset katsomaan tulkintojani ja ohjattuja henkisiä harjoituksia, tervetuloa seuraamaan minua sinnekin. 😊 https://www.youtube.com/channel/UCCJ5mXQl1CXpdlF0VZKcgkg
Instagram: seuraavalkoistapeuraa.
Tiktok: @seuraavalkoistapeuraa.
Terv. Susu 💓
Kommentit
Lähetä kommentti